Mullistusten vuosi 2017. Mitä tapahtui?

Tässä jonkinlainen yhteenveto vuodesta 2017. Ulkoisesti 2017 ei ehkä näytä suurelta saavutusten vuodelta osaltani. No ei se sitä ollutkaan. Kuitenkin sisäisesti mullistuksia on tapahtunut enemmän kuin koskaan. Tämä on ollut perustusten rakentamisvuosi tulevaisuudelle. Itseni kadottamista, löytämistä ja rakentamista uudelleen. Kirjoitin itselleni auki mitä tänä vuonna on tapahtunut ja tässä osa niistä. Kuvat instagramista ja lainaukset suoraan…

Intohimon katoamisesta ja ulkopuolelle jäämisestä

Pari iltaa takaperin en saanut unta. Vaihdoin nukkuma-asentoa, laskin lampaita ja syvähengittelin. Ei auttanut. Ja sitten tein suuren virheen, mitä ei koskaan ikinä pitäisi tehdä valojen sammuttua. Avasin puhelimen lukeakseni kirjaa, mikä on vielä ihan ok, mutta sitten keksin selailla Instagramia. Suuri virhe nukkumisesta haaveilun suhteen, sillä villi mieleni alkoi kehittää sellaista ajatuskulkua mitä ei…

Kiitos, kun näytit, ettemme ole yksin

Yksi tunne on suorastaan pursunnut ulos itsestäni kuluneella viikolla: kiitollisuus. Hienoja asioita voi tapahtua, kun uskaltaa avata sisintään. Olen saanut valtavasti kannustavia viestejä ja suoranaisia avuntarjouksia edellisen pitkähkön kirjoituksen jälkeen, jossa kerroin mitä tällä hetkellä on meneillään. On eheyttävää huomata, että kun jakaa jotain sydämestä käsin, niin sen seurauksen on hyväksyntää ja ymmärrystä. Toki on…

Hukassa

Kilpailin viimeksi 13.9.2015. Selkäleikkauksen sävyttämän vuoden jälkeen 12.9.2016 aloitin intoa puhkuen uuden harjoituskauden kesää 2017 varten. Tänään vuosi myöhemmin olen tilanteessa, jossa en ole koskaan ollut ja jossa en olisi koskaan uskonut olevani. Kadonnut tähti Olen tiennyt jossain syvällä sisimmässä, että minun elämän polkuuni vaan nyt kuuluu urheilla. Se tieto on ollut kuin kirkas johtotähti…

Urheilija, kuinka sinä voit? Eikun oikeasti

Viime viikkoina ja kuukausina sisälläni on noussut yhä kovempaa huutaen huoli siitä miten me urheilijat oikeasti voimme. Kyse ei ole niinkään siitä miten pärjäämme kisoissa ja miten saamme oikealla hetkellä kaiken irti itsestämme, vaan se miltä urheilijasta tuntuu illalla nukkumaan mennessä. Mitä fiiliksiä herää silloin, kun on yksin ajatustensa kanssa ilman ulkopuolisten mielipiteitä ja neuvoja.…

Erilainen treenileiri Portugalissa

Terveisiä reissulta, jollaista ei toista ennen ole nähty. Monena keväänä on matkalaukut pakattu treenileiriä varten ja tänä vuonna tein jotain mitä en ikinä aiemmin eli päätin yhdistää kaksi intohimoani samalle reissulle. Rakastan urheilua, mutta rakastan myös uuden oppimista ja mahdollisuuksia henkilökohtaiseen kasvuun ja kehittymiseen. Sattumusten kautta kuulin Portugalissa järjestettävästä kurssista, jonka sisällöstä tiesin vain, että…

Kun kaikki ei ole kunnossa

Eräs valmentajaystäväni laittoi viestiä, että hänellä on ollut vähän fiilis, ettei minun selkä ole ihan kunnossa. Radiohiljaisuus kertoo varmaan omaa kieltään. Oikeassahan hän on. Kaikki ei ole 100% kunnossa ja tällä hetkellä minulla ei ole aavistustakaan mikä on se kisa, jossa heitän seuraavan kerran. 10 viikkoa sitten olin harjoitusleirillä Espanjassa ja kesken punttitreenin selkä nappasi…

Miltä se tuntuu 7 kk tauon jälkeen?

Sitä odottaa, siitä haaveilee, sitä miettii ja mielessään mallailee. Hetkittäin kysyy, että eikö jo nyt. Välillä turhauttaa, koska omasta mielestä olisi jo aika. Nälkä ja kärsivällisyys kasvavat käsi kädessä. Toki matkan tekeminenkin tuottaa iloa, mutta se suurin nautinto tulee kuitenkin siitä, kun pääsee tosi toimiin. Toukokuun 28. päivä heitin edellisen kerran kiekkoa ulkona auringonpaisteessa täydellä vauhdilla.…

Parasta aikaa NLP-Akatemialla

Haluan nyt kertoa kokemuksesta, joka muutti elämääni suuresti. Kerroin kesällä, että olin käyttänyt aikaani itseni tai paremmin sanottuna taitojeni kehittämiseen ja opiskeluun. Mikä oli se viikko, josta tuli yksi elämäni hienoimmista ja joka suorastaan räjäytti tajuntani? Mikä oli se viikko, jonka aikana sain ennenkuulumattomia työkaluja henkiseen valmentautumiseen urheilussa ja elämässä yleensä? Aikana kun sen ei…

Yllättävä aamuherätys ja muita kurkistuksia urheilijan arkeen

Toissa aamuna heräsin kotona ovisummerin soittoon klo 07.02. Olin vielä sikeässä unessa ja ehdin miettiä monet vaihtoehdot miksi kukaan ylipäätänsä tulisi kylään siihen aikaan. No tutut ADT:n testaajathan ne siellä, kun ihan itse olen merkinnyt ADAMS-järjestelmään olevani kotona aamuisin klo 7-8**. Jos joku miettii testataanko suomalaisia urheilijoita, niin kyllä testataan. Tämä taisi olla vuoden kolmas…