Pelko ei ohjaa enää päätöksiäni

Nyt eletään jo tosi jännittäviä aikoja! 3 viikkoa aikaa ensimmäisiin kisoihin sitten syyskuun 2015. Vlogissa fiiliksiä rinkiin paluusta ja miksi aloitan kauden Suomen kovatasoisimmissa yleisurheilukilpailussa jonkin pienemmän kisan sijasta. Lisäksi miten mulla ei ole tällä hetkellä valtavia tavoitteita ja miten opettelen asettamaan tavoitteita juuri nyt sydäntä kuunnellen.  

Hukassa

Kilpailin viimeksi 13.9.2015. Selkäleikkauksen sävyttämän vuoden jälkeen 12.9.2016 aloitin intoa puhkuen uuden harjoituskauden kesää 2017 varten. Tänään vuosi myöhemmin olen tilanteessa, jossa en ole koskaan ollut ja jossa en olisi koskaan uskonut olevani. Kadonnut tähti Olen tiennyt jossain syvällä sisimmässä, että minun elämän polkuuni vaan nyt kuuluu urheilla. Se tieto on ollut kuin kirkas johtotähti…

Kun mikään ei riitä

Jouduin kaksi viikkoa sitten katsomaan silmästä silmään tilannetta, joka olen pelännyt enemmän kuin tajusinkaan. Olen istunut nyt muutamana iltana laiturinnokassa ja miettinyt elämää. Ympärillä sade on piiskannut maata, tuuli riepotellut puita ja nostanut järven pinnan laineille. Yhtenä iltana aurinko värjäsi taivaan punaiseksi ja järvi oli peilityyni. Samanlaista muutosta on ollut viimeiset pari viikkoa oma sisäinen…

Peloista, pahimpaan varautumisesta ja positiivisesta ajattelusta

Olen saanut älyttömästi tsemppiviestejä ja kannustavia sanoja, kiitos kaikista niistä! On mahtavaa nähdä, ettei tätä reissua todellakaan tarvitse yksin tallata. Mutta yksi kysymys laittoi taas ajatusrattaita vähän pyörimään. Miten voit pysyä noin positiivisena tällaisena hetkenä? Mietin, että mitä vaihtoehtoja minulla on. Minulle tämä on ainut vaihtoehto, suhtautua toiveikkaasti ja luottavaisesti, että mä paranen täysin, kuntoutus onnistuu erinomaisesti ja…